Kohtalokkaat portaat.

Itku pitkästä ilosta, eikös se niin mene? Nyt ei kyllä ilokaan kerinny kovin pitkä olemaan.. :D Käväistiin viikolla lähikaupassa vaunuilla Fannyn kanssa ja ajattelin, että josko käytäs vähän leikkimässä lähipuistossa ennen kotiinpaluuta. Kiikuttiin yhdessä kovia vauhteja ilosena ja sit vielä mentiin laskemaan mäkeä. No, kerran mäki alas ja sitten Fanny kiipesi uudelleen portaat ylös, mutta jäikin leikkimään siihen ylätasanteelle. Oli hauskaa kurkistella sellaisen seinälevyn rei'istä, ja ajattelin mennä ottamaan kuvaa seinän toiselta puolelta... Sillä sekunnilla neiti oli naama eellä sorassa, ku oliki lähteny portaita alaspäin. Ei siis vuoden äiti palkintoa tänne osotteseen! Suu oli soraa täynnä ja otsa sai taas osumaa, onneksi ihan vähän vain nirhaumaa. Itkua riitti jonkin verran, mutta onneksi ei käyny pahemmin. Pelkäsin hampaiden katkenneen, kun kaivelin niitä kiviä huulten ja ikenien välistä... Putsasin suun ja otsan ja lähettiin vikkelästi kotia kohti!

Näissä kuvissa odotellaan isiä hallin pihalla.. 

Tämä viikonloppu mulla oli hieman erilainen, kun olin sellaisella opiston lasinsulatuskurssilla. Kävin vähän viettämässä omaa aikaa ja sain pari työtä tehtyä. Työt menee vielä uuniin ja saan valmiit tuotokset parin viikon sisällä itselleni. Pyöreästä kolibrityöstä tulee pieni kulho ja tuo pieni pisaranmallinen kukka on kaulakoru Fannylle. :) Pöllöt oksalla tulee sitten ikkunaa koristamaan. Seuraavat kaksi viikonloppua meneekin sitten valokuvauskurssilla! :)